Pitsin historiaa

Varmoja tietoja pitsinnypläyksen alusta Raumalla ei ole. Aiemmin arveltiin, että pitsinnypläys olisi tullut tänne Rauman luostarin välityksellä. Käsitys on kuitenkin vailla pohjaa. Rauman Fransiskaaniluostari lakkautettiin uskonpuhdistuksen seurauksena vuonna 1538. Silloin ei nypläystaito vielä ollut ehtinyt tänne asti, vaikka se levisikin 1500-luvulla ensin nopeasti Italiasta Ranskaan ja Alankomaihin ja vähitellen muuallekin Eurooppaan. Pitsistä oli tullut tärkeä osa kansainvälistä muotia.

Jo ennen pellavalangasta tehtyjä pitsejä käytettiin nypläystekniikkaa villa-, silkki- tai metallilangasta tehtyjen nauhojen, passementtien teossa. Kallisarvoiset metallilankapassementit kuuluivat ylhäisön pukuihin. 1500-luvulla otettiin käyttöön uusi vaatekappale, joka mullisti muotia ja loi edellytykset pitsin muotituotteeksi tulolle. Kalliiden ja vaikeasti puhdistettavien päällysvaatteiden alla alettiin käyttää valkoisesta pellavakankaasta valmistettuja aluspaitoja. Pellavaiset alusvaatteet ja niiden koristeet oli huomattavasti helpompi pitää puhtaana kuin entiset vaatekerrat: pellavapaidat voitiin pestä lipeällä ja keittää. Paitojen pitsikoristeiset kaulukset ja hihansuut erottuivat kauniisti tummempia päällysvaatteita vasten. Pitsit oli mahdollista valmistaa valkoisesta pellavalangasta joko ompelu- tai nopeampaa nypläystekniikkaa käyttäen.

Pitsit seuraavat muun taiteen tyylivirtauksia. Pitsien tyylikaudet eivät kuitenkaan ole aivan samanaikaisia kuvataiteen tyylikausien kanssa, vaan tulevat pienellä viiveellä. Pitsin valmistustavan monimutkaisuuden vuoksi ei malleja ole voitu kädenkäänteessä muuttaa. Viimeisen muodin mukaisten pitsien rinnalla on toisaalta aina valmistettu myös vanhoja malleja. Italian, Ranskan ja Alankomaiden pitsihistoriassa, joita muidenkin maiden pitsi seuraa, puhutaan renessanssi-, barokki- ja rokokoopitseistä sekä uusklassisista pitseistä.

Renessanssipitsien aika alkaa 1500-luvulla, sitä varhaisemmat pitsit ovat vielä värillisiä silkki- tai hopealankanypläyksiä. Renessanssipitsit on nyplätty valkoisesta pellavalangasta etupäässä palmikko- ja liinalyönneillä. Pitsin kuvio muistuttaa hämähäkinverkkoa. Raumalla edelleen nyplättävä Kustaa Adolfilai-pitsi voidaan mainita esimerkkinä tämän tyylin mukaisista pitseistä. 1600-luvun barokkipitseissä leveän  pitsin täyttävät monimutkaiset, mutta selvärajaiset kukkakuviot lehdyköineen ja rönsyineen. 1700-luvun puolivälissä alkaa pohjapitsien valtakausi. Kuvioiden väliin ja niitä yhdistämään tehdään verkkoa eli pohjaa.

Vuosisadan lopulla pohjasta tulee ilmava ja hienorakenteinen verkko. Irralliset, epäsymmetriset kuviot sijoitetaan pitsin reunoihin. Näiden rokokoopitsien tuotannon keskukset ovat Belgiassa ja Ranskassa. Myös raumanpitsin huiput kuuluvat rokokoopitseihin .

Rokokoopitsiä seuraa muotipitseissä uusklassinen pitsi. Sen tunnusmerkkinä on kuvioiden symmetrisyys. Raumalla nyplättävistä nenäliinanpitseistä monet, esimerkiksi Floderi ja Manuela kuuluvat näihin pitseihin. 

Lue lisää pitsin historiasta Rauman museon sivuilta www.rauma.fi/museo